Omalääkärisi Anna

Hs julkaisi 9.2 Lääkäriliiton terveyskeskuslääkäreille teettämän kyselyn vastaukset omalääkärimalliin liittyen. Tasan puolet terveyskeskuslääkäreistä olivat erittäin kiinnostuneita omalääkärimallista, 32% melko kiinnostuneita, 11% ei ollut kovin kiinnostuneita, 7% ei ollenkaan kiinnostuneita. Eli karkeasti noin 82% terveyskeskuslääkäreistä ovat kiinnostuneita omalääkärimallista. Kyselyssä kysyttiin myös kiinnostuksesta toimia ammatinharjoittajana. Vain 18% oli erittäin kiinnostunut, 24% melko kiinnostunut, 29% ei ollut kovin kiinnostunut ja 20% ei ollenkaan kiinnostunut.

Minä olen ennen kaikkea omalääkäri. Meidän terveysasemalla jokaisella lääkärillä on oma väestö. Tunnen potilaat jo monen vuoden ajalta ja se antaa paljon etuja potilaan hoidossa. Pitkästä hoitosuhteesta syntyy tärkeä luottamussuhde lääkärin ja potilaan välille. Lisäksi potilaiden tunteminen vähentää virheiden määrää ja säästää paljon aikaa potilaan kanssa, kun ei tarvitse joka kerta "aloittaa alusta" potilaaseen tutustumisessa.  

Omalääkärimalli on raskasta silloin, kun ei saa itse suunnitella työpäiviä tai vaikuttaa aikatauluun, Se on raskasta myös silloin, kun väestömäärä on aivan liian iso sen ”käyttösuhteeseen” verraten, kun lääkärinä sairastut/lapsi sairastaa tai pitkinä lomajaksoina kukaan ei ole sijaistamassa tai hoitamassa sinun väestön asioita. Lisäksi omalääkärimallissa pitää pystyä huomioimaan uran alkuvaiheessa olevat lääkärit, joilla pitää ehdottomasti olla pienempi väestö, kuin pitkään työtä tehneellä kokeneella konkarilla. 

Osa lääkäreistä eivät ole innokkaita omalääkärimalliin, joihin uskon em asioiden liittyvän vahvasti. 90-luvulla omalääkärimalli kävi juuri lääkärivajeen, liian isojen väestöjen ja työn joustamattomuuden vuoksi liian raskaaksi, jolloin siitä luovuttiin.

Ammatinharjoittajamallin epäkiinnostavuus liittynee varmasti osin pelkoon siitä, että työ ei pysyisi riittävän monipuolisena. Tällä hetkellä ammatinharjoittajat eivät esimerkiksi saa tehdä opiskelijaohjausta tai sektorityötä (joita ovat esim. neuvola/kouluterveydenhuolto) vaan työ on pääosin vastaanottotyötä. Yrittäjyys saattaa myös olla pelottava ajatus nuorille lääkäreille. Lisäksi yliopistot eivät hyväksy ammatinharjoittajana/yksityisessä terveydenhuollossa tehtäviä työjaksoja osaksi erikoislääkärikoulutusta. 

Omalääkärimallista voisi saada toimivan, mutta se vaatii, että lääkäreitä on riittävästi ja lääkärin poissa ollessa pitäisi olla esim. kiertävät varalääkärit. Omalääkärimallissa kuitenkin isoin tekijä on lääkärin ympäriltä löytyvä tiimi eli sairaan/terveydenhoitajat, lähihoitajat, sihteerit. Mitä paremmin koko tiimi tuntee potilaan, sitä paremmin potilaan asiat järjestyvät ja potilaan kokemus hoidosta paranee.

Kokoomus kannattaa omalääkärimallia ja tämän lisäksi myös ammatinharjoittajamallia. Itse puhun vahvasti omalääkärimallin puolesta. Olen kuitenkin samaan tapaan epäilevän ammatinharjoittajamallin suhteen kuten suurin osa  kyselyyn vastanneista 132:sta terveyskeskuslääkäristä.